Vastaanhangoitteleva poni ja muita elukoita.

Lainasin kerran kirjastosta Nicki Trenchin kirjan Supersöpöt maskotit -yli 35 valloittavaa virkkuuohjetta (Multikustannus Oy, 2009). Osa ohjeista oli jotenkin...kökköjä, mutta joitain kivojakin löytyi. Tämä heponen esimerkiksi. 

Tämän teko oli jokseenkin tuskainen taival. Ohjeet olivat kyllä selkeät, tämäkin puupää ymmärsi ne, mutta muuten tökki. Jalkoja tein yhteensä varmaan kahdeksan; Nyytikoiranen ystävällisesti söi muutaman käyttökelvottomaksi, jokusen hukkasin ihan itse ja yhdestä jalasta tein epähuomiossa puolta isomman kuin muut. Lisäksi tässä oli turhan monta ommeltavaa osaa (korvat, pää, kaula, vartalo ja jalat), se kun ei ole mitään mielipuuhaa. Mutta valmista viimein tuli ja kyllähän se näyttääkin kutakuinkin siltä miltä piti. :) Annoin ponin kummitytölle synttärilahjaksi, toivottavasti oli mieluinen.

Lanka oli muistaakseni Maijaa, jotain villalankaa kuitenkin, koukku nro. 3. Sisälle laitoin vanua ja lisäksi jalkoihin riisiä painoksi. Peffaankin olisi saanut laittaa, kun tuli vähä etupainoinen mutta sen hoksasin vasta siinä vaiheessa kun heppa oli jo kasassa. Silmät, sieraimet ja suun kirjoin jämälangoilla.

Hepan lisäksi tein kirjasta pari muutakin amigurumia, mutta niistä myöhemmin lisää. Makaavat nimittäin vielä osissa laatikon pohjalla.

Marsunomistajan on myös ihan pakko virkata marsumaskotti! Ehkä vielä jonain päivänä...

Nämä possutkin oli söpöjä...

...samoin tämä kissa...

...ja pupu...

...etanakin oli sympaattinen...

...samoin tämä varsin veikeännäköinen hämähäkki.

Kalat olivat hauskoja myös, ja virkataankin ainakin kuvan perusteella muillakin silmukoilla kuin vain kiinteillä. 

Kiinnostavista maskoteista otin ohjeet ylös, että voin niitä väsäillä joskus, kun kiinnostus iskee.

Heppakuvat omaa käsialaa, muut kirjasta.