Viime tiistaina vapaapäiväni kunniaksi painiskelin erään arkisen urotyön parissa. Pesin ikkunoita. Jälleen kerran työ jonka suunnittelussa ja aloittamisessa menee huomattavasti enemmän aikaa kuin itse homman toteuttamisessa.
Tälläkään kertaa en toki koko talouden akkunoita käynyt läpi rätteineni -joku kohtuus sentään- mutta olohuoneen ikkunat hinkkasin putipuhtaiksi.
Tästä valtaisasta uroteosta selvittyäni en edes malttanut laskea sälekaihtimia alas vaan onnesta soikeana ihastelin kumman kirkkaaksi ja selkeäksi muuttunutta näkymää. Varsinaiset teräväpiirtoruudut on meillä nyt.
 |
| Omenatkin alkavat olla kohta kypsiä, huomaan. |
Lopuksi hörppäsin kupin teetä Muumipapan seurassa. Edelleen ikkunasta ulos tuijotellen ja itseäni kiitellen. Hyvä minä. Katsotaan niitä loppuja ikkunoita sitten joskus, ehtiihän tuota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti