Risuja jouluksi.

Tänä(kään) jouluna en jaksanut kuusta hankkia, vaikka se ihanalle tuoksuukin, vaan päätin mennä ah-niin-supertrendikkäällä risulinjalla. Metsäautotien varresta napsitut oksat dumppasin rumankauniiseen maljakkoon ja nakkelin lajitelman sekalaisia koristeita perään. Alunperin ajattelin spreijata oksat hopeiseksi, mutta mitäs tuota hifistelemään (sitäpaitsi halusin koristella nythetivälittömästi eikä sitten joskus, kun maali olisi kuivunut). 

Uljaan joulupuuni alle pääsivät hengailemaan lapsuudesta asti jouluihin kuuluneet, jokseenkin kolhuiset kynttilähahmot. Tuohon oravakynttilään liittyy muuten surullisenhauska tarina. Saimme kerran pikkusiskon kanssa lahjaksi samanlaiset oravat kumpikin. Siskoa vaivasi, kun oravista ei erottanut, kumpi on kumman oma, joten fiksuna likkana hää meni ja puraisi minun oravasta korvan pois. Näin kohtuutonta vääryyttähän tämä neiti ei sulattanut, joten A pakotettiin antamaan ehjä orava minulle, ja ottamaan itse korvamerkitty yksilö. Silloin itketti - molempia osapuolia, oraviakin varmaan -mutta nykyään onneksi lähinnä naurattaa.

Vihreä tuunattu pallo, maalatut peltilinnut (kyllä nekin siellä jossain vilahtavat, jos tarkasti tiirailet), skottiruudulliset sydämet ja karamellitangon olen saanut Fline-ystävältä parina eri jouluna, ne luonnollisesti saivat oksansa joulurisussani. :)

Muut mukaan päässeet ovat enimmäkseen sekalainen kooste ikivanhoja koristeita, jotka aikanaan ovat kotona riippuneet kuusessa ja sitten vähitellen jääneet pois uusien, yhtenäisempien koristeiden tieltä. Minähän ne sitten joskus adoptoin itselleni (minullako tapana kiintyä esineisiin, ei kai?). Nuo paperiin käärityt toffeekarkit esimerkiksi ovat olleet olemassa niin kauan kun minä vain joulusta jotain muistan. Mahtaa olla suht kovaa toffeeta nykyään :D

Mutta hieno on risu, ja oikein toimiva kuusenkorvike. Eipä varista neulasiakaan! Vai mitä sinä tykkäät tästä sillisalaatista? :D