Liebster award

Made By Naana -blogin Jaana ilahdutti minua Liebster-tunnustuksella. Kiitos Jaana! :)

Tämän tunnustuksen ideana on palkita kivoja blogeja joilla on alle 200 lukijaa ja saada lisää näkyvyyttä pienemmillekin blogeille. Liebster award annetaan bloggaajalta bloggaajalle.

Liebster award on alunperin saksalaista alkuperää ja liebster tarkoittaa rakasta, kullanmurua, sydänkäpyä jne.

Ohjeet:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä blogisteille.

Tässä minun vastaukseni Jaanan laatimiin kysymyksiin:

1. Miksi ja milloin aloit pitämään blogia?

* Tämä blogi näki päivänvalon vuonna 2008, ja aiemmin kirjoitin hetken aikaa toista blogia joka on jo kadonnut bittiavaruuteen. Aloitin siis vuonna 2007 tai 2008. Alkuperäistä syytä en kyllä muista, mutta nykyään bloggaan koska A) Tämä on kivaa ja B) Tämä on näppärä tapa tuoda esille käsitöitäni jne. ja sitä myöten ehkä tehdäkin kaikenlaista aktiivisemmin kuin mahdollisesti ilman blogia.

2. Teetkö paljon käsitöitä?
* Kohtalaisen paljon. Aina on jotain kesken, mutta en välttämättä päivittäin tee mitään.

3. Millaisia käsitöitä teet?

* Virkkaan, neulon, ompelen, askartelen, piirrän... Hyvin laajalla skaalalla kaikkea!

4. Mikä on lempivuoden aikasi ja miksi?

* Kaikki muut vuodenajat käyvät ja ovat kivoja, mutta talvi on ankea pimeytensä ja kylmyytensä vuoksi. 

5. Onko sinulla lemmikkejä?

* On toki, marsut Miisa & Pylpyrä sekä Nyyti-koira.

6. Mikä on sinun lempielokuvasi?

* Hmm, tämä on hankala! Studio Ghiblillä on paljon sellaisia joista pidän.

7. Mikä on ihanin kesämuistosi?

* Ylipäätään kaikki lapsuuden kesät. Tuntuu, että silloin oli (lähes) aina aurinkoista, oli kavereita, kivaa tekemistä ja reissuja.

8. Tykkäätkö ruuanlaitosta, mikä on lempiruokasi?

* Tykkään, olen vain vähän laiska aloittamaan ja useimmiten mies ehtii hellan ääreen ennen minua. :D Lempiruoka, hmmm... Tortillat ainakin ja grillin ranskalaiset aurajuustolla, nam!

9. Mikä saa sinut iloiseksi?

* Eläimet, maalaaminen, asioiden saaminen valmiiksi, auringonpaiste, hieno kirppislöytö... Mikä milloinkin, ei sen tarvitse kovin kummoista olla. :)

10. Onko sinulla tavoitteita tulevaisuuttasi ajatellen?

* Haluan maalata ja piirtää enemmän, haluan oman talon ja perheenkin joskus sekä työpaikan jossa viihdyn. Nämä nyt ekana tulivat mieleen.

11. Onko sinulla joku käsityö, josta on tullut ikuisuusprojekti?

* Öhm, välillä tuntuu että kaikki ovat. :D Pisimpään keskeneräisenä makoillut työ on ala-asteikäisenä aloittamani bambiaiheinen kanavatyö. :D


En nyt laita tätä eteenpäin kenellekään tietylle bloggaajalle, koska niin moni on haasteen jo kohdalleen saanut ja suurimmalla osaa lukulistani blogeista on yli 200 lukijaa. Sen sijaan haastan kaikki tämän postauksen lukijat -blogittomat ja blogilliset- vastaamaan kysymyksiini, joko omassa blogissaan tai vaikkapa tuolla kommenttilootan puolella. Se olis mukavaa se. :)

Ja ne kysymykset:

1. Ensimmäisenä klassikkokysymys: Jos olisit supersankari, mikä olisi supervoimasi?

2. Mikä on mielenkiintoisin/paras/mieleenpainuvin/tms. lukemasi kirja?

3. Mikä luonteenpiirre toisissa ihmisissä saa sinut ärsyyntymään?

4. Mikä luonteenpiirre itsessäsi saa sinut ärsyyntymään?

5. Mitä en sinusta vielä tiedä? Kerro vähintään yksi asia.

6. Tiedätkö mikä on kapybara? Älä googlaa. :D

7. Millaisia unia näet?

8. Tähänastisen elämäsi kohokohta?

9. Lempieläimesi, ja miksi juuri se?

10. Ruoka johon et kyllästy ikinä?

11. Ja lopuksi tällainen vaatimaton kysymys. Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus?

Kas näin, olkaapa hyvät. :) Ja kiitos vielä Jaanalle tunnustuksesta! ^_^

Arkinen urotyö

Viime tiistaina vapaapäiväni kunniaksi painiskelin erään arkisen urotyön parissa. Pesin ikkunoita. Jälleen kerran työ jonka suunnittelussa ja aloittamisessa menee huomattavasti enemmän aikaa kuin itse homman toteuttamisessa.

Tälläkään kertaa en toki koko talouden akkunoita käynyt läpi rätteineni -joku kohtuus sentään- mutta olohuoneen ikkunat hinkkasin putipuhtaiksi.

Tästä valtaisasta uroteosta selvittyäni en edes malttanut laskea sälekaihtimia alas vaan onnesta soikeana ihastelin kumman kirkkaaksi ja selkeäksi muuttunutta näkymää. Varsinaiset teräväpiirtoruudut on meillä nyt. 

Omenatkin alkavat olla kohta kypsiä, huomaan.

Lopuksi hörppäsin kupin teetä Muumipapan seurassa. Edelleen ikkunasta ulos tuijotellen ja itseäni kiitellen. Hyvä minä. Katsotaan niitä loppuja ikkunoita sitten joskus, ehtiihän tuota.

Raitaliina

 Olen mä ommellutkin sentään, enkä vain värittänyt. Halusin ruokapöydälle riemunkirjavan, vähän räsymattomaisen pöytäliinan, joten ei auttanut kuin kaivaa kankaat ja ompelukone esille. Itseasiassa aloitin tämän jo viime talvena, sitten se hautautui muiden juttujen alle, mutta alkukesästä kaivoin liinantekeleen uudelleen esiin ja päätin tehdä sen viimein valmiiksi.

Ja tulipa siitä kiva! Virheetön se ei ole, on kurttua ja sen sellaista, mutta ei se haittaa. Tykkään silti. Persoonallinen se ainakin on, ja taatusti ainoa laatuaan. :)

Kaikki liinaan käytetyt kankaat ovat vanhoja ja enimmäkseen kierrätettyjä; tyynyliinoja, pussilakanoita ja niin edelleen. Näitä ostelen aina kirppareilta, kun kiva kangas sattuu vastaan järkevällä hinnalla.

Ja koska ollaan ei-aina-niin-siistien ihmisten taloudessa, saattaa käydä niin, että liina ei kauaa pysy puhtaana. Olen myös hieman laiska silitysraudan käyttäjä, siksipä tein liinasta käännettävän jotta sen käyttöikä pesujen välillä olisi mahdollisimman pitkä. :) Toisen puolen halusin erilaiseksi kuin raitapuolen, joten päädyin tähän oranssinkirjavaan kankaaseen, joka taitaa olla alunperin pussilakana. 

Hieno on. Hyvä minä! ;)

Värikästä ajankulua

Arvatkaas mihin oon viime aikoina vapaa-aikaani kuluttanut?

Jep, värittämiseen! Pikkulikasta asti oon tykännyt värittämisestä ihan hirmuna, en uskalla edes ajatella montako värityskirjaa sitä tulikaan väriteltyä. :D Vanhemmalla iällä värityshommat on jääneet huomattavasti vähemmälle, mutta aina tilaisuuden tullen, eli lastenhoitohommissa olen innolla tarttunut värikyniin. Miten musta tuntuukin, että muksut yleensä kyllästyivät puuhaan aiemmin kuin minä ja jäin yksin värien ja kuvien pariin... :D

Nyt on varttuneemman värityshullun elämä tehty huomattavasti helpommaksi, kun värittämisestä onkin tullut myös aikuisten ajanvietettä -ihan virallisesti! Pikkutarkoilla kuvilla täytettyjä värityskirjoja löytyy nykyään joka kirjakaupasta ja perusmarketeistakin jopa. Kerrankin olen oikeasti innoissani jostain trendivillityksestä ja todellakin aion ottaa kaiken ilon irti laajasta värityskirjavalikoimasta! :D Adlibriksen sivuja vähän selailinkin, siellä oli aika kattava valikoima...

 

Toistaiseksi hyppysissäni on vasta yksi kirja, josta postauksen kuvatkin ovat. Tämän kierreselkäisen vihkon piirustukset ovat PelhoDesignin Sari Pelhon kynästä kotoisin. Ihania! PD:n vihkoa saa kahdessa koossa ja uuteenkin on kuulemma kuvat tuloillaan. Jei!

Miten alkoikin taas värityskäsi syyhyämään... 

Joko sinä oot ostanut itsellesi värityskirjan? Vai kiinnostaako koko touhu ollenkaan?

Marsujuttuja

Jospa vaikka päivittäisin hieman, mitä meidän marsulandiaan tätä nykyä kuuluu. :) Meillähän oli marsusiskokset Ninja ja Miisa, jotka ovat meillä jo viidettä vuotta. Noin kuukausi takaperin kävi kuitenkin ikävästi; Ninja kuoli ihan yllättäen ja Miisa jäi yksin. 

Miisa vasemmalla, Ninja oikealla.

Aioin ensin antaa Miisan johonkin marsulliseen perheeseen viettämään eläkepäiviä, mutta en sitten raaskinutkaan. Ei tuntunut kuitenkaan kivalta pitää pötkylää yksineläjänä, joten aloin katsella sille seuraa. Ensin oli tarkoitus ottaa kaksi poikasta Miisan seuraksi, mutta sitten törmäsin erääseen ilmoitukseen ja tadaa - meille muutti 5-vuotias Pylpyrä-neiti! :) 

Pylpyrä

Vähän on tyypeillä vielä hakusalla, kuka määrää ja ketä, ja sen mukaista purinaa välillä kuuluukin, mutta eiköhän se siitä tasaannu. Vähemmillä kahinoilla ollaan pärjätty, kuin alkuun luulinkaan. Miisa lähinnä kukkoilee Pylpyrälle, eikä ymmärrä että Pylpyrä on jo aikaa sitten luovuttanut johtajanroolin sille. Mutta Miisa onkin tomera matami... :D

Nyt onkin näillä vinkulimpuilla kivaa aikaa, kun ulkona kasvaa kaikennäköistä herkkua niin paljon kuin vain jaksaa syödä. Kesä. ♥

Paluu piirakan kera.

Hellurei, ihmiset!
Ja anteeksi, täällä on ollut viime aikoina kovin hiljaista. Olen ollut viime kuukausina aika väsynyt, joten kaikki ylimääräinen ja "ylimääräinen" kuten tämä blogi, on pitänyt jättää vähemmälle huomiolle, niin paljon kuin se onkin harmittanut. Nyt tuntuu että virtaa piisaisi jo vähän enemmän, ja kirjoitteluhommatkin kiinnostavat taas ihan eri tavalla. :)

Anteeksipyyntönä tarjoilen teille vielä virtuaalisen palan älyhyvää raparperipiirakkaa jonka juuri leivoin. Kas näin:

Oli muuten ihan tositosi hyvää, joko sanoin? Nam.

Palataan taas, moi!

Huopatyyppejä

Heissan!

Jospas esittelisin vaihteeksi taas jotain kässähommiakin, edelliskerrasta taitaakin olla aikaa... Monenlaista olen kyllä aloittanut ja tehnyt, mutta suunnilleen yhtä monenlaista on edelleen kesken, joten eivätpä sitten ole tänne blogin puolelle päätyneet. Kaikki aikanaan. ;)

Nämä huovutetut rintakorut sain valmiiksi hitusen ennen joulua, pyöräytin saman tien lahjapaperiin ja annoin parille ystävälle joululahjaksi. Toivottavasti olivat mieluisia!

Huovutin korut aluksi neulalla muotoonsa, mutta koska halusin jämäkämpää jälkeä kuin pelkällä neulalla saa aikaan, pyöräytin nämä vielä pariin kertaan pyykkikoneessa pesupussissa muun pyykin seassa. Hahmot pienenivät ja tiivistyivät konekäsittelyllä just sopivasti.  Lintuun kirjoin silmän jollain langanpätkällä ja jalat tein satiininauhasta ja puuhelmistä. Ihan hauskat koivet tuli. :) Kissalle ompelin kirkkaankeltaiset napit silmiksi. Takana molemmissa on hakaneula kiinnitystä varten.

Kissakorun saajalla itsellään on söötti Urho-kissa, jonka naamakuviointia koitin jäljitellä huopakissallekin. Tiedä sitten onnistuinko... Sitä paitsi minusta tuo kissa näyttää oikeastaan vähän karjalankarhukoiralta, mutta sallittakoon se, ei tämä elämä niin pikkutarkkaa ole. :D

Huovutus on hauskaa, tarttis tehdä enemmänkin! Joitain juttuja onkin työn alla, kunhan vaan joku tekisi valmiiksi asti... :)