...joka hangoittelee kovasti vastaan.
Tänään siis ohjelmassa leikki nimeltä Ahkera opiskelija, eli kirjallisen Alvar Aalto -esitelmän kasaamista. Herra Aalto ei vain ole kovinkaan yhteistyökykyinen, ja homma etenee jokseenkin matelemalla. Hyyyvin hiiiitaasti.
Hetken aikaahan tätä projektia ollaankin jo ehditty sulattelemaan, tämä nimittäin annettiin tehtäväksi ensimmäisen kouluvuoden syksyllä, eli toisinsanoen syksyllä 2008! Vaikka olenkin ollut aina kohtalaisen hyvä kirjoittamaan, tämänkaltaiset asiapitoiset viritelmät eivät ole lainkaan minun heiniäni, ei sitten missään määrin. Liian tylsää ja mielikuvituksetonta. Ilmankos on jäänyt venymään vähän liiankin pitkäksi aikaa... Mutta kiirehtimällähän tulee vain kuspäisiä kakaroita ja muuta sekundaa, joten nyt ei lie sitä riskiä ole?
Jos meinaa tehdä hommia, pitää olla ehdottomasti kupillinen teetä nokan alla koko ajan. Heppakupin sain joskus lapsena synttärilahjaksi. Vihreää irtoteetä kierroksessa tällä hetkellä.
Taustamusiikki on toinen oleellinen asia. Tällaista muunmuassa tänään. Toimii. Työskentelytaustamusiikissa (ah, hieno sana! Keksin sen ehkä ihan itse.) tärkeää on menevä ote ja se, että siinä ei ole sanoja. Sanat sotkevat ja tunkevat vaivihkaa tekstin sekaan, huomattu on.
Kolmas kattaukseen kuuluva oleellisuus on ilmeisesti Nyytikoiranen, joka päättäväisesti mönkii koko ajan syliin nukkumaan vaikka meinaakin valua yhtenään lattialle. Samainen Nyytikoiranen tunkee myös mielellään päänsä läppärin hiiren päälle. Kai siinä on mukava päätään lepuuttaa, mutta minun työskentelyä se kyllä hieman häiritsee.
Huoh, jospa jatkan taas...
Kolmen vuoden päästä tämä on jo ehkä valmis?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti