Vinkuintiaanit

Esittelyssä rakkaat karvalapset, vinkuintiaanit, puikulaperunat, eli siis ihanat marsuni. :)
Pitkäkestoista ja äärimmäisen vakavaa marsukuumetta lievittämään ei ollut kuin yksi keino; auton nokka kohti Oulua, ja niin Miisa ja Ninja muuttivat minulle. :)

Pikku-Ninja

Pikku-Miisa

Onhan ne ihania <3

Tänään Ninja-ketale aiheuttikin jokusen harmaan hiuksen minulle. Virittelin niille keittiönurkkaukseen juoksualueen ja aikani kyttäiltyäni tulin siihen tulokseet että juu-u, marsuturvallinen on. Lähdin siis pikaisesti kaupassa käymään. Takaisin tullessa aitauksessa huuteli Miisa hyvin orvon oloisena. Ninjaa ei näkynyt mailla halmeilla. Kolusin joka ikisen nurkan noin viiteen miljoonaan kertaan, mutta ei, ei Ninjaa. Vartin paniikinomaisen etsinnän jälkeen tajusin räjäyttää sohvan, toisin sanoen nostelin kaikki istuintyynyt veks, ja siellähän se Ninja kökötti. Eikä ketale hiiskahtanutkaan! Mutta löytyipä onneksi, ja Miisakin rauhoittui, kun kaveri tuli takaisin. :) Vähän liian nimensä veroinen otus tuo Ninja siis. Seuraavat lemmikit nimeän vaikka Laiskiaiseksi tai Etanaksi, niin eivät takuulla sinkoile hukkaan! :D