Eläimellisempää menoa!

Koskapa koirat on kivoja ja koirakuvia ei ole koskaan liikaa, ajattelin lykätä tänne kasan hurttakuvia. Kuvanlaatu tuskin kenenkään päätä huimaa -ainakaan positiivisella tavalla- mutta menköön. Mun kamera nyt vaan ei pysy noiden perässä, oli mikä oli. Menossa mukana siis meidän Nyytikoiranen, Lenni-eläin ja mummun vanha Sieppi. Jota ei koirakuvat innosta, lopettakoon tämän postauksen lukemisen tähän. :D

Kasassa on mukana kuvia kolmelta eri reissulta. Eka reissulla rämmittiin metsässä ja rapakossa kolmen koiran ja kolmen akan voimin. Keräsin jopa pienen ämpärillisen mustikoita sillä välin, kun piskit juoksi itsensä uuvuksiin.

Kakarat vetää raparallia!

Sieppi sen sijaan ei tassujaan sotke, eikä vanha muori oikein muutenkaan jaksa enää hypätä, tiedä vaikka tulis hiki.

"Rapainen? Ai mää vai? Näkisitpä Lennin!"

Siellä pinkoo koko porukka.

Kuvanlaatu on suoraan jostain Älä kuvaa näin -opuksesta (siellä näkyy jopa mun varjo -kuvausmoka numero yksi!), mutta Nyyti on niin mainio noiden korviensa kans. :D

Reissun ja suihkun jälkeen meno olikin asteen rauhallisempaa. :) Vilukintun pitää aina päästä lämmittelemään pesun jälkeen.

Sitten pompataan seuraavaan reissuun jolla oltiin koirapuistossa. Alkoi olla jo hämärää, joten kuvat oli enimmäkseen sitä luokkaa, jossa näkyy epäselviä laser-silmäisiä möykkyjä. Laitan vain tämän kuvan, joka tiivistää hyvin koko reissun. Nyytiä ärsytti Lennin ronskit otteet ja se livahti aina välillä tuonne esteen päälle jonne Lenni ei tohtinyt kiivetä. Siellä se levähteli hetken, ja Lenniä ärsytti niin vietävästi. :D 

Sieppi oli tälläkin reissulla mukana ja tyypilliseen tapaansa otti asiat hieman rennommin lähinnä makoilemalla keskellä kenttää ja katselemalla noiden kahden reuhaamista. Koirapuiston käyttöä parhaimmillaan. :D

Seuraavalla kerralla mentiinkin Lennin kotiin kylään. Jännää! :)

Pörrökorva söpistelee oikein urakalla. ♥

Nyytillä meinasi muutamaan kertaan käämi kärähtää. Lenssu rauhoittelee. :D

Miten pienellä koiralla voi olla noin suuri kita?

Taas tätä ilmeiden aatelia. Mua naurattaa ihan mahdottomasti joka kerta, kun katson tätä kuvaa!

Muodostelmajuoksua Nyytin ja Lennin malliin.

Loppuun vielä söpöilykuva. Nyyti ja Nyytin suuri kieli.

Tuliko yliannostus koiria vai tohtiiko laittaa toisellakin kertaa? Laitan silti. Hähä.

Kodinetsijöitä.

Ilmoitusluontoista asiaa! Nämä heijastimet sekä kasa muita tekeleitäni etsivät uutta kotia täällä. Käy ihmeessä kurkkimassa! Joululahja-aikakin lähestyy...;) Uusiakin juttuja on tarkoitus lisätä, ilmoittelen siitä sitten taas.

Kummitusherra.

Jatkakaamme seikkailuja suttuvihkojen sivuilla! Tämä Herra Ullakon Kummitus putkahti vastaan joltain aukeamalta. Oikein on sympaattisen oloinen heppu hän. Asuu kuulemma koulun ullakolla ja on varsin hyväkäytöksinen ja charmantti; ei katko loimia kangaspuista eikä piirtele tuhmuuksia liitutaululle. Tykkää kaakaosta ja possumunkeista.

Kummia tyyppejä ja muuta sangen epämääräistä.

Selailin kerran suttuvihkojani, niistähän löytyikin vaikka ja mitä. :D

Näistä pupuista hieman muunneltuna tein linotöitä kerran.

 Vois vissiin täälläkin niitä joskus esitellä.

Ylin otus on erään Alfredin esiaste. Alfrediakaan ei vissiin ole täällä vielä esitelty...?

...kappas, muffinssi. Kuinka yllättävää.

Tähän sivun laitaan oli varmaan tiivistetty jonkin koulupäivän tunnelmat...?

Tähän kuikeloon on hyvä päättää tämä suttukirjakatselmus! :D

Ilta-auringossa

Eilen paistoi ilta-aurinko vallan nätisti purkkihyllyyn. Piti ihan kuvia ottaa, niinkuin nyt ei tärkeämpääkin tekemistä olisi ollut. 

Alkaa muuten olla jo aika piukassa tuo hylly, montaa törppöä sinne ei enää ilman väkivaltaa saa mahtumaan. Tarttis saada lisää hyllytilaa, purkkimäärän vähentäminenhän ei ole vaihtoehto.

Ne lisääntyy!

Nyt niitä on jo neljä!

Matontekele

Piiiitkästä aikaa jotain itsetehtyä tiskiin! Kyseessä on ensimmäinen matto, jonka olen ikinäkoskaan omin pikku kätösin kangaspuilla paukutellut. Ja jos rehellisiä ollaan, niin sen ensimmäisyyden kyllä huomaa; ei puhettakaan mistään suorista reunoista tai muusta vastaavasta. Onnistuin tekemään tolkuttoman mutkittelevat viehättävät piparkakkureunat mattoparkaani. Ja näin jälkeenpäin ajateltuna olis kyllä voinut tehdä vähän eri värisen maton tai valita luonnoksista jonkun muun toteutukseen... Jälkiviisaus on parasta viisautta tässäkin tapauksessa. No, olen minä tätä kaikesta huolimatta lattialla pitänyt, ei siinä mitään (jopa ihan kulkupaikalla, eikä esim. vaatehuoneessa). Pitäisin ehkä nytkin, jos joku vaan viitsisi pestä sen ensin.

Joitain teknisiä tietojakin voisin ladella, jos jotakuta kiinnostaa. Mattoreppanalla on kokoa suunnilleen 150 cm x 80 cm, sidos on perinteistä palttinaa. Loimi on kalalankaa ja kuteena käytin neljää eri väriä trikookudetta. Juu, on siinä neljää väriä;  sinisten ja vihreiden kuteiden kanssa kulkee hailakan sinivihreä kude joka ei juurikaan erotu ellei mattoa tiiraa lähietäisyydeltä. Tämä siksi, että saatavilla ei ollut tarpeeksi sinistä ja vihreää, joten sovelsimme hitusen.

P.S. Voin vain ihailla valokuvaajankykyjäni - mattohan näyttää liki suorareunaiselta! Hämäys on taidoista jaloin!