Mahtavan ihanaa joulua sekä paljon hyviä asioita vuodelle 2014

 toivottavat marsut Miisa ja Ninja, Nyytikoiranen sekä allekirjoittanut

♥

Pieni kierros meillä. :)

Siivouspäivän kunniaksi innostuin laittamaan muutaman (suttuisen ja hämärän) kuvan tännekin. Tällaiselta meidän kotikolossa siis näyttää tätä nykyä:

Muutaman taulunkin sain jo laitettua seinälle. Ja eteiseen ripustin eilen peilit paikalleen, mutta niistä nyt ei tullut kuvaa otettua. Ehkä joskus toiste. Nuo kuvan Cokis-peltitaulut bongasin kerran kirpparilta. Niin hienot!

Bambit ja sydäntarjotin (netti)kirppislöytöjä nekin. Tarjottimen hainkin itseasiassa postista ihan vasta.

 Ei nyt joka nurkalta tullut kuvia -läheskään, esimerkiksi mun värkkäyshuone on vielä melkoinen pahvilaatikkokaaos ja muuallakin on aika keskeneräistä joten eipä niitä huvittanut kuvatakaan. :D Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

P.S. Joulu tulee, jee!!! Kivvaa!

Kirjahamsterin (hetkellinen) helpotus

Varoitus heti alkuun: tällä postauksella ei ole muuta merkitystä kuin se, että haluan fiilistellä uutta kirjahyllyäni. Jos et ole kiinnostunut kirjahyllyistä tai satut jopa vihaamaan niitä (Onko sellaisia ihmisiä oikeasti, ja jos on niin miksi?), suosittelen siirtymistä seuraavaan aiheeseen. ;)

Joku ehkä saattaa tietääkin, että tykkään kirjoista. Vois sanoa, että me tullaan hyvin juttuun, kirjat ja minä. ;) Tykkään myös omistaa kirjoja. Kirjastot on toki kivoja ja käteviä ja kaikkea, mutta oma kirja on kuitenkin oma kirja. Jokunen opus meidän talouteen onkin aikojen saatossa ajautunut, ja nyt tultiin siihen pisteeseen että edellinen hylly kävi auttamattoman pieneksi.

 Olin ehdottomasti päättänyt, että seuraava hylly tulee olemaan valkoinen ja lokerollinen, ja sellainen meille sitten muuttikin. Juu, on se Ikeasta. Mutta ei se sen vika ole. :). Vähänkö se on kiva, mä ainakin tykkään oikein tosi kovasti. Valkoinen värikin miellyttää silmää pitkästä aikaa ja näyttää ihan raikkaalta entisen ruskean sijaan. Ahtausongelmakin helpotti, ainakin hetkeksi.

Laitetaanpa loppuun vielä bonuskuva olohuoneesta keittiöön päin. Oon kovasti etsiskellyt uutta ruokailuryhmääkin (ja televisiotasoa), mutta ei ole sopivaa vielä tullut vastaan. Itsekään en oikein tiedä millaisen pöydän haluaisin, jotain valkoista (sanoinhan, että se miellyttää silmää :D) ja ehkäpä jotain hieman 50-lukulaista. Tuoleiksi haluan pinnatuoleja, se on selvää sentään.  

Kiva kirjahylly mulla nyt ainakin on, mainitsinko jo?

Toim. huom.: Nämä kuvat ovat siis edellisestä asunnosta, nykyinen ei vielä ole julkaisukelpoinen.

Varmoja merkkejä

Mistä tietää, että on varmasti jo syksy?

 ...siitä, että minä hakeudun kaupassa väistämättä lankahyllylle. Ja kuten (valitettavan surkealaatuiset) kuvat todistavat, ostankin jotain. Joka ikinen syksy mulle iskee hillitön virkkaus- ja neulomisinto, ja täällä se on taas tänäkin vuonna. :) Harras päätökseni on myös saada jotain pikapuoliin valmiiksikin asti, se kun ei ole vahvimpia puoliani...

Toinen asia, jonka liittyy mielessäni syksyyn on muuttaminen. Oon jostain syystä pitkään ajatellut, että aina kun olen muuttanut, se on tapahtunut syksyisin, mutta nyt aloin asiaa tarkemmin miettimään, eikä ei se itse asiassa edes ole niin. En tiedä miksi assosioin muuton niin vahvasti syksyyn, mutta niin se vain on. Etenkin tänä vuonna. Me nimittäin just vastikään pakattiin sekalainen omaisuutemme laatikoihin ja roudattiin kaikki uuteen, isompaan asuntoon. Nyt vähitellen elämä muuttuvassa pahvilaatikkolabyrintissä alkaa olla ohi, ja ainakin suurimmat tavarat ovat jo löytäneet paikkansa. Hienosäätöä kuitenkin vielä kaivataan. Paljon. 

Nyt pikku hiljaa uuvuttavasta muuttorumbasta toivuttuani alan olla tosi innoissani uudesta asunnosta -enkä vähiten sen vuoksi että viimeinkin sain oman huoneen värkkäilyjäni varten! Ihan hirveän huikean hienoa! :)

Vähintään yhtä innoissani oon meidän uudesta pihasta, se on iso, rauhallinen ja kaikinpuolin oikein kiva, vaikkakin vähän umpeenkasvanut. Ja meillä on omenapuita! Ja marjapensaita! Ja jokin, joka vaikutti mansikkamaalta ja kasvimaalta. :D En ehkä malta odottaa kevääseen, että oikeasti näen mitä kaikkea tuolla pihalla onkaan.

Sellaista siis tällä kertaa. Yritän taas kovasti aktivoitua täällä bloginkin puolella. Liki päivittäin tämä on mulla mielessä, ja suunnittelen kovasti mistä kirjoitan, vaan niin se aina vaan jää... Hyi minua. :)

Pieniä auringonottajia

Ilta-aurinko paistaa aina hetken aikaa suoraan marsuhäkkiin, ja pötkylät ottaa siitä kaiken ilon irti makoilemalla pitkin pituuttaan. Vaikka makoileepa ne muutenkin alituiseen, se on niiden vakio-ominaisuus. :D Mieluisinta on makoilu ja syöminen -yhtäaikaa toki.

Miisa ja Miisan pikkupikku jalat ♥

Makaavasta marsusta on muuten törkeän hankala saada kuvaa, koska aina kun hiipii (kameran kanssa tai ilman) lähemmäs häkkiä, kuikuttajat sinkoaa saman tien pienille töppöjaloilleen ja tulee pällistelemään, että mitäs nyt tapahtuu, saadaanko kenties ruokaa. Marsuillahan on  tunnetusti ihan aina nälkä, silloinkin kun ne on just syöneet tai ovat parhaillaan syömässä. :D

Pörheä Ninja ♥

 Syksyllä nämä minivalaat täyttää muuten 3 vuotta! Isoja neitejä jo. 

Mökkeilykuume vaivaa...

...ja kunnolla vaivaakin. Olisi ihan hirmuinen hinku päästä mökkeilemään jo. Mökille pääsyä odotellessa fiilistelin viimekesäisillä mökkikuvilla. Mörön ja Nyytikoirasen kans ehdittiin kerran käydä mummun mökillä Koivujärvellä. Aika sateiset kelit sattui niille(kin) päiville, mutta mukava reissu oli joka tapauksessa. :)

Nyyskän rentoa matkustamista takapenkillä petivaatteiden päällä. Kasan päältä oli hyvä tähystellä maisemiakin aina kun jaksoi. :)

Vettä tuli välillä lotisemalla. Saipahan ainakin otettua kivoja pisarakuvia.

Touhuamisesta väsynyt Nyyti sikeässä unessa. Sohvan selkänojasta tuli lempparitorkkupaikka.

Rannassa kävi lokkiperhe useaan otteeseen syömässä rapuaterioita. Livahtivat vaan aina karkuun kun yritin hiipiä lähemmäs että saisin kuvia pörheistä poikasista. Ravunsakset (ja päät) eivät ilmeisesti kuulu lokin ruokavalioon, niitä löytyi rantakiviltä vaikka kuinka.

Kuvassa isosilmäinen mökkimurmeli, erittäin harvinainen laji leppoisan luonteensa vuoksi. ♥

Auringonlaskut mökkirannassa on aivan omaa luokkaansa. ♥

Täytyy sanoa, että ei nämä kuvat varsinaisesti kuumeen alentajana toimi, päinvastoin. Tekis niin mieli mennä pakkaamaan laukut ja kurvata mökille grillaamaan, kuvaamaan ja laiskottelemaan.

Säätiedotus & hyvä kirppupäivä

Ulkona paistaa aurinko! Varsin tervetullutta vaihtelua viime päivien ainaiselle vesisateelle ja tuulelle. Tuollahan alkaa olla jo mukavan lämmintäkin, täytyi myöntää että toppatakki oli hieman hätävarjelun liioittelua kun istuskelin hetken ulkona ja annoin Nyytikoirasen haistella ja touhuta omiaan.

Töistä tullessa pyörähdin Ekotorin kautta, ja sehän kannatti. :) Ostoskoriin päätyi ensinnäkin punainen maatuskahuivi entisten varastojeni täydennykseksi. Mulla oli entuudestaan jo musta, tummansininen, vihreä ja valkoinen joten pitihän tämä napata värisuoran jatkeeksi, tykkään noista niin paljon.
 Tuota japanilaista posliinityyppiä mun ei todellakaan pitänyt ostaa, mutta kun en vaan raaskinut sitä jättää sinnekään. Onhan se nyt niin söpö, kattokaa nyt. Seuraavaksi iskin silmäni tuohon maatuskaan, ja mukaanhan se lähti. Maatuskoja ei ole koskaan liikaa, niinkuin ei kivoja kankaitakaan, joita löytyi tällä kertaa mukavan paljon. Ruskeassa pinossa on kaksi tyynyliinaa, aluslakana ja pussilakana, vaaleanpunakuvioiset ovat pienehköjä tyynyliinoja. Uusiokäyttöön taitavat päätyä.
Jotain löytyi Nyytikoirasellekin; mintunvihreä kaulapanta ja kilpparipehmo jota kuvassa jo kärsimättömänä odotellaan. :D Ostan usein Nyytille Ekolta halpoja pehmoja, joten sen mielestä kaikki mitä sieltä kotiin kannan, on sitä varten. Yhdistää kai hajun sieltä saamiinsa leluihin.

Uusi lelu in action. Mieleinen oli; sitä piti heti pestä hartaasti ja kuljetella ympäri kämppää.

Hyvää pääsiäistä!

Ei meillä kyllä erityisemmin pääsiäistä vietetä, muutaman koristeen sentään kaivoin laatikosta ja ohraa laitoin kasvamaan. Pääsiäisen jälkeen pääsee marsut herkuttelemaan. :)

Sinänsä kyllä tykkään pääsiäisestä kovasti, samoin kuin kaikista koristeista ja muusta oheiskrääsästä, mutta oon kai liian laiska  tässäkin asiassa. Tuntuu turhalta laittaa kamalia koristemääriä muutaman päivän takia. :) Suklaamuniakaan en enää paljoa voi syödä, kun maha ei kestä laktoosia. Ihan tyhmää, sanon minä. Menee kirjaimellisesti maku koko pääsiäisestä! :)

Parasta pääsiäisessä on kuitenkin se, että silloin on virallisesti kevät! Ihanaa kun on valoisaa ja lumi alkaa vähitellen sulamaan. :)