Kirjahamsterin (hetkellinen) helpotus

Varoitus heti alkuun: tällä postauksella ei ole muuta merkitystä kuin se, että haluan fiilistellä uutta kirjahyllyäni. Jos et ole kiinnostunut kirjahyllyistä tai satut jopa vihaamaan niitä (Onko sellaisia ihmisiä oikeasti, ja jos on niin miksi?), suosittelen siirtymistä seuraavaan aiheeseen. ;)

Joku ehkä saattaa tietääkin, että tykkään kirjoista. Vois sanoa, että me tullaan hyvin juttuun, kirjat ja minä. ;) Tykkään myös omistaa kirjoja. Kirjastot on toki kivoja ja käteviä ja kaikkea, mutta oma kirja on kuitenkin oma kirja. Jokunen opus meidän talouteen onkin aikojen saatossa ajautunut, ja nyt tultiin siihen pisteeseen että edellinen hylly kävi auttamattoman pieneksi.

 Olin ehdottomasti päättänyt, että seuraava hylly tulee olemaan valkoinen ja lokerollinen, ja sellainen meille sitten muuttikin. Juu, on se Ikeasta. Mutta ei se sen vika ole. :). Vähänkö se on kiva, mä ainakin tykkään oikein tosi kovasti. Valkoinen värikin miellyttää silmää pitkästä aikaa ja näyttää ihan raikkaalta entisen ruskean sijaan. Ahtausongelmakin helpotti, ainakin hetkeksi.

Laitetaanpa loppuun vielä bonuskuva olohuoneesta keittiöön päin. Oon kovasti etsiskellyt uutta ruokailuryhmääkin (ja televisiotasoa), mutta ei ole sopivaa vielä tullut vastaan. Itsekään en oikein tiedä millaisen pöydän haluaisin, jotain valkoista (sanoinhan, että se miellyttää silmää :D) ja ehkäpä jotain hieman 50-lukulaista. Tuoleiksi haluan pinnatuoleja, se on selvää sentään.  

Kiva kirjahylly mulla nyt ainakin on, mainitsinko jo?

Toim. huom.: Nämä kuvat ovat siis edellisestä asunnosta, nykyinen ei vielä ole julkaisukelpoinen.

Varmoja merkkejä

Mistä tietää, että on varmasti jo syksy?

 ...siitä, että minä hakeudun kaupassa väistämättä lankahyllylle. Ja kuten (valitettavan surkealaatuiset) kuvat todistavat, ostankin jotain. Joka ikinen syksy mulle iskee hillitön virkkaus- ja neulomisinto, ja täällä se on taas tänäkin vuonna. :) Harras päätökseni on myös saada jotain pikapuoliin valmiiksikin asti, se kun ei ole vahvimpia puoliani...

Toinen asia, jonka liittyy mielessäni syksyyn on muuttaminen. Oon jostain syystä pitkään ajatellut, että aina kun olen muuttanut, se on tapahtunut syksyisin, mutta nyt aloin asiaa tarkemmin miettimään, eikä ei se itse asiassa edes ole niin. En tiedä miksi assosioin muuton niin vahvasti syksyyn, mutta niin se vain on. Etenkin tänä vuonna. Me nimittäin just vastikään pakattiin sekalainen omaisuutemme laatikoihin ja roudattiin kaikki uuteen, isompaan asuntoon. Nyt vähitellen elämä muuttuvassa pahvilaatikkolabyrintissä alkaa olla ohi, ja ainakin suurimmat tavarat ovat jo löytäneet paikkansa. Hienosäätöä kuitenkin vielä kaivataan. Paljon. 

Nyt pikku hiljaa uuvuttavasta muuttorumbasta toivuttuani alan olla tosi innoissani uudesta asunnosta -enkä vähiten sen vuoksi että viimeinkin sain oman huoneen värkkäilyjäni varten! Ihan hirveän huikean hienoa! :)

Vähintään yhtä innoissani oon meidän uudesta pihasta, se on iso, rauhallinen ja kaikinpuolin oikein kiva, vaikkakin vähän umpeenkasvanut. Ja meillä on omenapuita! Ja marjapensaita! Ja jokin, joka vaikutti mansikkamaalta ja kasvimaalta. :D En ehkä malta odottaa kevääseen, että oikeasti näen mitä kaikkea tuolla pihalla onkaan.

Sellaista siis tällä kertaa. Yritän taas kovasti aktivoitua täällä bloginkin puolella. Liki päivittäin tämä on mulla mielessä, ja suunnittelen kovasti mistä kirjoitan, vaan niin se aina vaan jää... Hyi minua. :)